Henriikka vaihtoi numerot kilometreihin

30.08.2017


Henriikka Korhonen sanoo, että yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi opiskelu antoi hänelle enemmän, kuin mitä hän oli osannut odottaa. Uusi ammatti on hänelle mieluisa, ja hän toivoo töitä riittävän.

Reilu vuosi sitten Henriikka Korhonen päätti toteuttaa salaisen kiinnostuksen kohteensa ja opiskella yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi. Ennen sitä, 24-vuotias Henriikka oli ehtinyt opiskella Jyväskylän yliopistossa matematiikkaa. Kandin paperit tuli ja neljä vuotta meni, mutta maisteriopintoihin hänellä ei ollut enää kipinää.

– Aikuisopiskelu oli ammattiopistossa ihan toista kuin yliopistomaailma. Paljon käytännönläheistä tekemistä heti alusta alkaen, kehuu Henriikka.

Kun opiskelut alkoivat Esedussa viime syksynä, oli muutama päivä viikosta aina luokkaopetusta ja muu aika touhuttiin käytännössä. Lähiopetuspäiviin sisältyi muun muassa ajo-opetusta, terminaalissa työskentelyä ja autojen tekniikkaa. Hyvin pian opiskelijat pääsivät työssäoppimisjaksoille. Aluksi kakkoskuskiksi oikean kuljettajan viereen, ja siitä pikkuhiljaa ajokorttien saamisen jälkeen kuskin paikalle.

Henriikka muistuttaa, että liikenteeseen ei toki lähdetä, ennen kuin opiskelija on siihen valmis.

– Esedulla on Kinnarissa, Mikkelissä suljettu ajoharjoittelualue, jossa voi turvallisesti tahkota niin kauan, että ajoneuvon ja kaluston käsittely alkaa sujua. Kinnarissa on myös harjoitusterminaali ja huoltohalli, jossa opiskellaan lastaus- ja huoltotöitä. Pajalla on tullut oltua sen verran, että osaan varmasti paikallistaa vian, jos sellainen ajoneuvossa ilmenee. Kaiken voi tällä alalla opetella käytännön tekemisen kautta, rohkaisee Henriikka Korhonen.

Asiat etenivät vauhdilla

Aloittaessaan opinnot Henriikalla oli henkilöautokortti. B-kortista tuli C-kortti vielä samana syksynä ja huhtikuussa hän ajoi rekkakortin. Samalla aukeni kesätyöpaikka mikkeliläisestä kuljetusliikkeestä. Samaisesta paikasta, jossa Henriikka oli työssäoppimisjaksolla.

– Talvi oli rankka, se täytyy myöntää. Kello herätti aamuyöllä neljältä, jotta ehdin kuudeksi Mikkeliin terminaalille. Koskaan ei tiennyt, millainen päivä on edessä ja pituutta työpäivälle tuli yleensä se 10-14 tuntia, kertoo Henriikka ja toteaa, ettei matikan takia olisi jaksanut moista.

Työssäoppimisjaksolla Henriikka sai tuntuman siitä, mitä kuljetusalan arki on. Ajamista työpäivästä on loppujen lopuksi vain pieni osa. Kesätöistä hän on nauttinut suunnattomasti.

– Päivät ovat vaihtelevia. Käytännössä olen liikkunut sadan kilometrin säteellä Mikkelistä erilaisten kuormien kanssa. Päivän aikana on yllättävän paljon sosiaalista kanssakäymistä muiden kuljettajien ja asiakkaiden kanssa, kertoilee Henriikka.

Mutta palataanpa vielä hetkeen, jolloin hän lähti ajamaan kuorma-autoa. Henriikka kertoo, että maailma näytti ihan erilaiselta sen ohjaamosta ja tuntui, ettei hän pysty millään muistamaan kaikkea.

– Selkä oli ihan märkänä hiestä. Kieltämättä minua jännittää vieläkin, kun tulee uusi paikkakunta tai ympäristö. Eniten ajotaito kehittyy, kun kukaan ei istu vieressä apupolkimilla eikä ole neuvomassa, vaan on selvittävä itse.

Henriikka sanoo olevansa levoton sielu. Nyt hän on löytänyt itsestään myös rauhallisen puolen.

– Sitä jotenkin tajuaa kun lähtee ajamaan, että alla on iso vehje, jossa on massaa, ja vastuullinen homma.

Vankkumaton päätös

Epäileviltä katseilta ”tyttö” ei ole välttynyt. Toisaalta nuori nainen saa helposti myös apua fyysistä puolta vaativissa hommissa kuten kuorman purkamisessa pumppukärryllä tai lastaamisessa.

– En ole kokenut tytöttelyä pahana asiana. Enkä ole ihan herkimmästä päästä luonteeltani, ja olen ottanut sen asenteen, että kaikki apu on tervetullutta.

Hakiessaan kouluun Henriikka ei kovin monelle mainostanut asiaa. Hän koki, että hakupäätös on tehtävä itsenäisesti, ilman sivullisen kommentointeja ja mielipiteitä.

- Kieltämättä äiti vähän ensin järkyttyi kun kuuli, että vaihdan alaa. Minä vain koin, että en halua tehdä kolmen kuukauden kesäloman takia seuraavaa viittäkymmentä vuotta työtä, josta en tykkää. Nyt olen omalla alallani, toteaa Henriikka.

Tulevan syksyn aikana Henriikalla on vielä logistiikan perustutkintoon kuuluva näyttö. Käytännössä näytössä arvioidaan muun muassa yhdistelmäajoneuvon käsittelyä ja tekniikkaa, yhteistyötä, asiakaspalvelua, turvallisuutta ja ympäristön huomioonottamista. Valmis hän ei silti koe olevansa, vaikka näyttötutkinnon saa suoritettuakin. Kokemus ja ammattitaito karttuvat näet ajokilometrien mukana.

Teksti ja kuva: Jaana Matikainen

Juttu on ilmestynyt Erikoissanomissa elokuussa 2017.