Ammatillisen koulutuksen lakiuudistus mullisti oppisopimuskoulutuksen

Ammatillisen koulutuksen lakiuudistus mullisti oppisopimuskoulutuksen

Ammatillisen koulutuksen lakiuudistus mullisti oppisopimuskoulutuksen
– mitä se tarkoittaa ohjauksen näkökulmasta

 

Vuoden 2018 alusta astui voimaan ammatillisen koulutuksen uusi laki. Uusi laki korostaa osaamisperusteisuutta, asiakaslähtöisyyttä sekä työpaikalla tapahtuvaa oppimista.  Työllistymisellä, henkilökohtaistamisella, entistä paremmalla aiemman osaamisen tunnistamisella sekä joustavuudella on suuri merkitys. Laki toi mukanaan uudistuksia myös työpaikalla järjestettävään koulutukseen (Laki ammatillisesta koulutuksesta, 531/2017). Nämä uudistukset haastavat päivittämään ammatillisen koulutuksen opetusta, mutta erityisesti ohjausta.

Olen toiminut oppisopimuskoordinaattorina kahdeksan vuotta. Oppisopimuskoulutus on pitkään nähty aikuisten kouluttautumismuotona. Monista syistä tämä on ollut luontevaakin. Aikuisten on ollut helpompi saada työpaikka, joka on oppisopimuskoulutuksen edellytyksenä. Monelle aikuiselle oppisopimuskoulutus on ollut ainoa vaihtoehto jo taloudellisestakin näkökulmasta. Aikuiset on nähty vähemmän ohjaamista vaativina, itseohjautuvina, valmiimpina työntekijöinä.

Nuorten oppisopimuskoulutusta on viime vuosien aikana haluttu lisätä. Opetushallituksen erityisrahoituksen turvin on maksettu peruskoulun päättäneiden nuorten työnantajille satoja euroja korkeampaa koulutuskorvausta verrattuna ns. normaaleihin oppisopimuksiin. Valtakunnallisen kaksivuotisen OpsoDiili – hankkeen tarkoituksena oli vahvistaa nuorten oppisopimuskoulutusten edellytyksiä. Hankkeet ovat tuoneet oppisopimuskoulutusta nuorten ja työelämän tietoisuuteen ja niiden avulla on voitu kokeilla uusia toimintatapoja. Hankkeisiin liittyvät toimenpiteet eivät kuitenkaan merkittävästi lisänneet nuorten määrää oppisopimuskoulutuksessa. Näyttääkin siltä, että vasta uusi ammatillisen koulutuksen laki on mullistanut myös nuorten oppisopimusopiskelijoiden määrän. Tähän on aivan selkeä syy; ammatillisen koulutuksen rahoitusperusteiden muuttuminen.

Oppilaitoksen rahoitus perustuu opiskelijavuoteen (Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus ammatillisen koulutuksen rahoituksen laskentaperusteista, 6.10.2017). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli oppilaitos haluaa opiskelijasta rahoituksen koko vuodelta, opiskelijan tulee olla oppilaitoksen ’toimenpiteissä’ läpi vuoden neljän viikon kesälomaa lukuun ottamatta. Oppilaitokset toki itse päättävät, millä tavalla järjestävät kesäajan oppimisen mahdollisuudet, mutta luontevaa on, että opiskelijat ovat kesäaikana työpaikoilla oppimassa.

Työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa on kaksi vaihtoehtoa. Opiskelija voi opiskella työpaikalla joko oppisopimuksella tai koulutussopimuksella. Mikäli työnantaja maksaa palkkaa opiskelijalle työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta, opiskelijalle tehdään oppisopimus. Koulutussopimuksessa olevalle opiskelijalle ei voi maksaa palkkaa.

Tässä artikkelissa tarkastelen nuorten oppisopimusta OpsoDiili Itä -hankkeen näkökulmasta. Toimin hankkeessa Etelä-Savon ammattiopiston osahankkeen koordinaattorina. Osahankkeemme yhtenä tehtävänä oli kuvata nuorille järjestettävän oppisopimuskoulutuksen prosesseja. Lisäksi selvitimme oppisopimuksen onnistumisen kannalta kriittisiä kohtia sekä pohdimme sitä, miten nuorten oppisopimukset, ja esimerkiksi ohjaus, poikkeavat aikuisten oppisopimuskoulutuksesta.

Minulla oli vetovastuu osahankkeen tehtävästä, mutta työhön osallistuivat OpsoDiili Itä -hankkeen kaikki osatoimijat. Aloitimme oppisopimuskoulutuksen arvioinnin kriteerien määrittelyllä. Kriteerien määrittelyssä meillä oli vahvana tukena Oppisopimuskoulutuksen vertaisarvioinnin kansalliset arviointialueet ja -kriteerit (Opetushallitus, Oppaat ja käsikirjat, 2014:3) sekä Tuetun oppisopimuskoulutuksen opas (OKM:n julkaisu). Kävimme läpi kaikki arviointialueet ja kriteerit ja pohdimme, mitkä kriteerit olivat erityisen merkityksellisiä nuorelle tehtävän oppisopimuksen kannalta. Loimme itsearvioinnin pohjaksi arviointialueisiin apukysymyksiä.

Itsearviointiin osallistuivat Savon ammattiopiston, Ylä-Savon ammattiopiston, Savonlinnan ammattiopiston sekä Etelä-Savon ammattiopiston oppisopimushenkilöstö. Itsearvioinnissa käytiin kriteeri kriteeriltä läpi se, miten kussakin oppilaitoksessa toimitaan nuorten oppisopimuskoulutuksessa. Itsearvioinnista tehtiin nelikenttäanalyysi (hyvät asiat = halutaan vahvistaa, avoimet ja epäselvät asiat = halutaan selvittää ja selkiyttää, puuttuvat asiat = pitäisi lisätä, erimielisyys/ristiriita-asiat = toimitaan eri tavoin, linjattavat). Analyysin pohjalta saatiin hyvää tietoa ja kattava kuvaus itäsuomalaisten nuorten oppisopimuskoulutuksen tilanteesta.

Itsearvioinnin lisäksi haluttiin kuulla, mitä mieltä sidosryhmät ovat nuorten oppisopimuskoulutuksesta. Sidosryhmien kuuleminen toteutettiin sidosryhmätapaamisella. Etelä-Savon ammattiopiston sidosryhmätapaamiseen osallistui opiskelijoiden, työnantajien ja työpaikkaohjaajien sekä opettajien edustajia. Lisäksi tapaamiseen osallistuivat laatukoordinaattori, opinto-ohjaaja sekä oppisopimushenkilöstöä. Käsiteltävät teemat ja kysymykset olivat nousseet esiin oppilaitoksen itsearvioinnissa. Tapaamisella edistettiin yhteistä näkemystä nuorten oppisopimuskoulutuksen tulevaisuudesta. Voikin todeta, että tapaaminen oli yksi hankkeen keskeisistä onnistumisista.

Sidosryhmätapaamisen jälkeen hanketoimijat kokoontuivat yhdessä koostamaan ja kuvaamaan oppisopimuksen prosesseja (oppisopimuskoulutuksen hakeutumisvaihe, suunnittelu ja solmiminen, toteuttaminen, päättäminen). Edelleen prosesseja kuvattiin erityisesti nuorten näkökulmasta.

Kehittämistyön tulokset

Kehittämistyön tuloksissa korostui ohjauksen merkitys erityisesti nuorten kohdalla. Oppisopimus on nuorelle usein täysin uusi asia ja siksi erityisesti ennakkotiedotuksen merkitys korostuu. Tiedottamisen ja neuvonnan tulee olla riittävää, helposti ymmärrettävää, mutta myös oikea-aikaista. Oppisopimuksesta voi yleisesti tiedottaa jo peruskoulussakin, mutta paras tulos saadaan, kun nuorella on henkilökohtainen kiinnostus ja tarve oppisopimukseen. Tehdyissä itsearvioinneissa sekä sidosryhmätapaamisessa kävi ilmi, että nuoret kuitenkin tietävät aiempaa enemmän oppisopimuksesta. Nuoret voivat tarvita apua oppisopimuspaikan löytymiseen. Tosin lyhyet, opintojen aikaiset oppisopimukset, kuten kesätyöoppisopimukset, mahdollistavat opiskelua oppisopimuksella aiempaa enemmän.

Oppisopimus tarkoittaa oppimista työsuhteessa. Joskus oppisopimuspaikka voi olla nuoren ensimmäinen työpaikka. Nuori opettelee oppisopimuksessa myös työelämän pelisääntöjä sekä kehittää omia työelämävalmiuksiaan. Monet työnantajat korostavatkin, että asenne on tärkein. Työssä tarvittavia tietoja ja taitoja voi aina opettaa. Nuoret tarvitsevat siis ohjausta siihen, miten työpaikalla toimitaan.

Työpaikkojen työnantajat, työpaikkaohjaajat ja muut työelämän edustajat tarvitsevat ohjausta siihen, mitä nuoren palkkaaminen oppisopimukseen tarkoittaa. Yleensä ottaen nuoret tarvitsevat työssään enemmän ohjausta kuin työ- ja elämänkokemusta omaavat aikuiset. Ohjauksen onnistumisen varmistaminen edellyttää esimerkiksi opiskelijan hyvää perehdyttämistä ja työnohjausta sekä työpaikkaohjaajan ja työyhteisön perehdyttämistä oppisopimukseen. Työpaikkaohjaajalle on varattava riittävästi aikaa ohjaamiseen. Työpaikan pitää myös tuntea nuorta työntekijää koskeva lainsäädäntö. Työpaikkojen järjestämää ohjausta tuetaan työnantajalle maksettavalla koulutuskorvauksella. Korvauksen määrä ei kuitenkaan kata ohjauksen kustannuksia (useimmilla koulutuksen järjestäjillä n. 100-200 €/kk perustutkinnossa). Hyvä on kuitenkin muistaa, että oppisopimusopiskelijat, myös nuoret sellaiset, ovat työntekijöitä ja heitä tulee kohdella tasavertaisina työyhteisön jäseninä.

Nuoren oppisopimuskoulutuksen onnistuminen edellyttää vahvaa yhteistyötä opiskelijan, oppisopimustoimijan, opettajan ja työpaikan edustajien välillä. On keskeistä, että jokaisen osapuolen roolit ja tehtävät sekä oppisopimuskoulutuksen luonne selvitetään etukäteen.  Kaikkien tulee olla tietoisia omasta vastuualueestaan. Alkuvaiheessa on tärkeää suunnitella oppisopimus mahdollisimman tarkasti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää työtehtävien määrittelyyn. Suunnitteluvaiheessa sovitaan oppilaitoksen ohjaus ja tuki työpaikalle. On tärkeää käydä keskustelua myös siitä, millaiset käytännöt ja mahdollisuudet työpaikalla on seurata esimerkiksi osaamisen kehittymistä.

Työpaikkaohjaajan sitoutuminen tehtäväänsä on edellytys onnistuneelle oppisopimuskoulutukselle. Oppilaitoksen tehtävänä on kouluttaa työpaikkaohjaajaa ohjaamaan opiskelijaa. Varsinkin nuoren kohdalla työpaikalla saatu ohjaus erilaisiin ja tavoitteiden mukaisiin työtehtäviin opiskelijalle sopivalla tavalla on oppimisen kannalta ensisijaista.

Oppilaitoksen oppisopimustoimijoiden sekä opettajien tulee seurata oppisopimuksen toteutumista ja opintojen edistymistä. Ohjaus säännöllisissä tapaamisissa sekä muut yhteydenotot työpaikalle ovat tarpeen. Seurannassa ja arvioinnissa hyödynnetään erilaisia ohjauksen välineitä esim. Wilman oppimispäiväkirjaa. Mahdollisiin muutoksiin reagoidaan nopeasti ja tarvittaessa sovitaan esimerkiksi lisätuesta.

Oppisopimuskoulutuksen ohjauksesta on siis löydettävissä erityispiirteitä, joiden huomioiminen on tärkeää erityisesti nuorten kohdalla. Kaikki opiskelijat ovat kuitenkin erilaisia, joten ohjauksen tarvekin vaihtelee. Työpaikoilla järjestettävä koulutus on käytännönläheinen tapa oppia ammatti. Työelämän hektisyys ja vaatimukset vievät kuitenkin huomiota opiskelijoiden osaamisen varmistamiselta. Pääsääntöisesti työpaikkaohjaajat eivät ole pedagogisia asiantuntijoita vaan oman työnsä ammattilaisia. Opiskelu työpaikalla haastaa opettajat muuttamaan työtään. Huomiota on kiinnitettävä siihen, miten varmistetaan oppimisen ja osaamisen laatu. Tähän, jos mihin, voidaan vaikuttaa ohjauksella.

Päivi Ylönen

Artikkeli on osa Päivi Ylösen opinto-ohjaajakoulutuksen opintoja. Ylönen työskentelee Esedulla oppisopimuskoordinaattorina.

marikaauvinen
Jaa sivu